Aspergerin oireyhtymän hoito koostuu psykoterapiasta 1-2 kertaa viikossa, tavoitteena opettaa potilasta vuorovaikutuksessa muiden kanssa, välttäen eristyneisyyttä.
Hoito tulee aloittaa pian diagnoosin jälkeen, joka yleensä tapahtuu 4-14-vuotiaana, vaikka jotkut tapaukset tunnistetaan myöhemmin aikuisikään.
Aspergerin oireyhtymän potilaat ovat yleensä älykkäitä, mutta niillä on hyvin looginen ja tyytymättömät ajattelutavat, joten heillä on paljon vaikeuksia suhteessa muihin, mutta kun luodaan luottamussuhde lapseen, terapeutti voi keskustella ja ymmärtää syy joihinkin "outoihin" käyttäytymisiin, jotka auttavat tunnistamaan kunkin tapauksen sopivimman strategian.
Perheen merkitys Aspergerin oireyhtymässä
Perheen tulisi tietää, mitä strategiaa terapeutti käyttää muokkaamaan lapsen käyttäytymistä kotona tapahtuvan hoidon täydentämiseksi. Siksi jokaisen psykoterapian jälkeen vanhemmat voivat pyytää psykologilta ohjausta siitä, miten toimia ja miten lapsi korjataan tietyissä tilanteissa.
Mitä tehdä auttamaan lapsiin Aspergerin oireyhtymää
Joitakin esimerkkejä siitä, mitä vanhemmat ja opettajat voivat auttaa auttaa lapsi tai nuori Aspergerin oireyhtymän kanssa ovat:
- Anna lapselle yksinkertaisia, lyhyitä ja selkeitä tilauksia. Esimerkiksi: "Pidä palapeli laatikon sisällä pelatessasi" ja älä sano: "Pidä leluja pelatessasi";
- Kysy lapselta, miksi he toimivat toiminta-ajankohtana;
- Selitä selkeästi ja rauhallisesti, että "outo" asenne, kuten huono sana puhuminen tai heittää jotain toiselle henkilölle, on toisille epämiellyttävä tai hyväksymättä, jotta lapsi ei toista virheen;
- Vältä tuomitsemaan lapsi käyttäytymistään, välttäen esimerkiksi kutsumasta häntä huonosti tai tyhmäksi.
Lisäksi terapeutti voi määrätä masennuslääkkeitä, kuten Nortriptyline tai Sertraline, jotka vähentävät Aspergerin oireiden oireita ja helpottavat psykoterapiaa.
Useimmissa tapauksissa Aspergerin oireyhtymässä olevilla lapsilla on outoja käyttäytymismalleja, kuten ääniä, kun he opiskelevat tai heittäytyvät pöydällä syömättä tai käyttäytyvät väärin, kuten heittää bullet-papereita lattialle syömisen aikana, mutta näitä käyttäytymismalleja ei ja lapsella ei ole aavistustakaan siitä, että hän on joutumaton tai häiritsee ketään.
Yleensä Aspergerin oireyhtymän lapset eivät pysty keskittymään keskittymään useampaan kuin yhteen aktiviteettiin samanaikaisesti, ja tunteiden osalta lapsi ei tiedä, että hän on onnellinen, ei voi ymmärtää, että toinen henkilö voi olla surullinen. Hän ei "näe" muiden tunteita, ja voi antaa vaikutelman, että hän ei välitä vanhemmistaan, sisaruksistaan tai ystävistään.
